|
Victor A. FinnBerg: Kasvihuoneilmiössä 22.7.2006 - 9.5.2008 Kaikki myynnissä olevat valokuvat |
 |
Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä Johdanto osiin 2. - 9. |
 Kuva 15. Viimeinen telttakokous | |
 Kuva 16. "Anteeksi rakkaani, että jouduin tekemään tämän Sinulle..." | |
 Kuva 17. Tervetuloa suklaalähteelle! | |
 Kuva 18. Kaupungin valot | |
 Kuva 19. IT-arkkitehtuuri | |
 Kuva 20. Pois, pois, kauas pois! | |
 Kuva 21. IT-tähtitaivas | |
 Kuva 22. Megapolin yötön Yö | |
 Kuva 23. "Oiskohan bisnestä?..." |
2. Kaupungin valot
"Kuinka vilpittömästi rakastinkaan ja uskoinkaan nuorena! Turhauttavien rakkauden etsimisvuosien jälkeen tunsin löytäneeni vihdoinkin jotain todellista – mutta vain lyhyeksi aikaa. Hetken kauniina kimmeltänyt, uskolla ja rakkaudella hopeoitu elämäni, hajosi eräänä päivänä kuin kirkas peili tuhansiksi pirstaleiksi! Minä menetin yhdellä kertaa uskoni sekä ihmisen että Jumalan rakkauteen. Koko elämäni oli sittemmin oleva vain suuri rakkauteni ja uskoni uhrialttari, jossa kaikki kaunis ja hyvä poltettaisiin tuuleen haihtuvaksi tuhkaksi. Minä viskoin vihoissani raamattuni riekaleiksi ja hautasin minulle pahaa tehneen jumalani sisimpääni. Minä jatkoin tosin vielä järjellä uskomista, mutta sydämeni peitti jää.
Turhiksi jäivät vastauksetta jääneet rukoukset, tyhjiin valui usko. Sananjulistajien saarnat olivat vain kaunista puhetta ja vanhojen korulauseitten hokemista, jonka petollisten uskonystävien teot muuttivat valheeksi.
Tämä oli viimeinen kokous, viimeinen kerta uskonystävieni halveksittavana. Minun on päästävä pois ainaisesta epäonnen ja alemmuuden tunteista, vastattava punaisten, keltaisten, sinisten ja vihreiden valojen ihmeelliseen kutsuun! Epäonnistujasta tulkoon vihdoinkin menestyjä!"
Kun ihminen epäonnistuu jossain, hän lamaantuu joko täysin tai koettaa kompensoida epäonnistumistaan koettamalla selviytyä paremmin jollain toisella elämänalueella. Moni pakenee työhön ja rahantekoon, sillä mitä muutakaan meillä on? Kuka antaa meille mitään parempaa? Siitä mitä meillä on, on meidän jotenkin koetettava kyhätä itsellemme elämä.
Siispä liike-elämän jännittäviin rahapeleihin!
Pois yksinäisyydestä messujen ihmisvilinään!
Kaupungin yövalojen loisteeseen!
Loistoristeilylle tavaramerelle!
Pois, pois, kauas pois tylsästä kotimaasta ja ankeasta kodista maailman suurkaupunkeihin ja aurinkoisille rannoille!
Pakoon tyhjiin imevää työpäivää ja rakkaudetonta kotielämää multimedian puudutukseen!
Unohtukoon tarkoituksettomuuden tunne! Ilman värejä ei kukaan voi elää.
Kulkiessamme suuren väkijoukonkin keskellä, ovat värit silti kadonneet, ympärillä olevat ihmiset vain lisäävät yksinäisyyden ja ahdistuksen tunnetta.
Kotiemme huoneet ovat oikeastaan vain yksinäisten ihmisten ikkunoita, taikaruutuja, joista avautuu kullekin perheenjäsenelle oma näkymä ulos toisen näköiseen ja toisen väriseen omaa elämäämme paljon todemman tuntuiseen todellisuuteen.
Kuva 24. Yksinäisempi kuin yksin
Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje
Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä
Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot |
Osa 3. Faarao ja Orja |
Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen |
Osa 7. Meren ja metsän sylissä |
Osa 8. Värien jäähyväiset |
Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema
