Victor A. FinnBerg:
Elämän Värit
näyttely sanoin ja kuvin


Kasvihuoneilmiössä 22.7.2006 - 9.5.2008
(www.kasvihuoneilmio.fi)

Kaikki myynnissä olevat valokuvat
myydään Kasvihuoneilmiön kautta.

Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje

Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot
Osa 3. Farao ja Orja
Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen
Osa 7. Meren ja metsän sylissä
Osa 8. Värien jäähyväiset
Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema

Osa 10. Elämän Värit

...edellinen sivu     seuraava sivu...


Kuva 15. Viimeinen telttakokous

Kuva 16. "Anteeksi rakkaani, että jouduin tekemään tämän Sinulle..."

Kuva 17. Tervetuloa suklaalähteelle!

Kuva 18. Kaupungin valot

Kuva 19. IT-arkkitehtuuri

Kuva 20. Pois, pois, kauas pois!

Kuva 21. IT-tähtitaivas

Kuva 22. Megapolin yötön Yö

Kuva 23. "Oiskohan bisnestä?..."

2. Kaupungin valot

"Kuinka vilpittömästi rakastinkaan ja uskoinkaan nuorena! Turhauttavien rakkauden etsimisvuosien jälkeen tunsin löytäneeni vihdoinkin jotain todellista – mutta vain lyhyeksi aikaa. Hetken kauniina kimmeltänyt, uskolla ja rakkaudella hopeoitu elämäni, hajosi eräänä päivänä kuin kirkas peili tuhansiksi pirstaleiksi! Minä menetin yhdellä kertaa uskoni sekä ihmisen että Jumalan rakkauteen. Koko elämäni oli sittemmin oleva vain suuri rakkauteni ja uskoni uhrialttari, jossa kaikki kaunis ja hyvä poltettaisiin tuuleen haihtuvaksi tuhkaksi. Minä viskoin vihoissani raamattuni riekaleiksi ja hautasin minulle pahaa tehneen jumalani sisimpääni. Minä jatkoin tosin vielä järjellä uskomista, mutta sydämeni peitti jää.

Turhiksi jäivät vastauksetta jääneet rukoukset, tyhjiin valui usko. Sananjulistajien saarnat olivat vain kaunista puhetta ja vanhojen korulauseitten hokemista, jonka petollisten uskonystävien teot muuttivat valheeksi.

Tämä oli viimeinen kokous, viimeinen kerta uskonystävieni halveksittavana. Minun on päästävä pois ainaisesta epäonnen ja alemmuuden tunteista, vastattava punaisten, keltaisten, sinisten ja vihreiden valojen ihmeelliseen kutsuun! Epäonnistujasta tulkoon vihdoinkin menestyjä!"

Kun ihminen epäonnistuu jossain, hän lamaantuu joko täysin tai koettaa kompensoida epäonnistumistaan koettamalla selviytyä paremmin jollain toisella elämänalueella. Moni pakenee työhön ja rahantekoon, sillä mitä muutakaan meillä on? Kuka antaa meille mitään parempaa? Siitä mitä meillä on, on meidän jotenkin koetettava kyhätä itsellemme elämä.

Siispä liike-elämän jännittäviin rahapeleihin!
Pois yksinäisyydestä messujen ihmisvilinään!
Kaupungin yövalojen loisteeseen!
Loistoristeilylle tavaramerelle!
Pois, pois, kauas pois tylsästä kotimaasta ja ankeasta kodista maailman suurkaupunkeihin ja aurinkoisille rannoille!
Pakoon tyhjiin imevää työpäivää ja rakkaudetonta kotielämää multimedian puudutukseen!
Unohtukoon tarkoituksettomuuden tunne! Ilman värejä ei kukaan voi elää.

Kulkiessamme suuren väkijoukonkin keskellä, ovat värit silti kadonneet, ympärillä olevat ihmiset vain lisäävät yksinäisyyden ja ahdistuksen tunnetta.

Kotiemme huoneet ovat oikeastaan vain yksinäisten ihmisten ikkunoita, taikaruutuja, joista avautuu kullekin perheenjäsenelle oma näkymä ulos toisen näköiseen ja toisen väriseen omaa elämäämme paljon todemman tuntuiseen todellisuuteen.


Kuva 24. Yksinäisempi kuin yksin

...edellinen sivu     seuraava sivu...

Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje

Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot | Osa 3. Faarao ja Orja | Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen | Osa 7. Meren ja metsän sylissä | Osa 8. Värien jäähyväiset | Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema

Osa 10. Elämän Värit