Victor A. FinnBerg:
Elämän Värit
näyttely sanoin ja kuvin


Kasvihuoneilmiössä 22.7.2006 - 9.5.2008
(www.kasvihuoneilmio.fi)

Kaikki myynnissä olevat valokuvat
myydään Kasvihuoneilmiön kautta.

Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje

Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot
Osa 3. Farao ja Orja
Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen
Osa 7. Meren ja metsän sylissä
Osa 8. Värien jäähyväiset
Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema

Osa 10. Elämän Värit

...edellinen sivu     seuraava sivu...

Elisan avoin kirje

Olen ollut jo yli kaksi vuotta poissa varsinaisesta jokapäiväisestä työstä yrityksessäni. Alun pitäen luulin poissaoloni kestävän lyhyemmän aikaa, mutta asiat kehittyivätkin toisella tavalla.

Tiedän, että poissaoloni on antanut aiheen mitä erilaisimpiin huhuihin siitä, mitä minulle on tapahtunut. Tällä viestilläni tahdon tavoittaa kaikki ne ystäväni ja asiakkaani, jotka ovat mielessään uumoilleet mitä minulle kuuluu. Tämä on myös ensimmäinen viestini siitä, että valmistelen paluutani takaisin.

Mitä minulle sitten on tapahtunut? Ennen vastausta kerrottakoon lyhyesti se osa elämäntarinastani, joka koskee erityisesti suhdettani työntekoon.

Olin oppinut työnteon jo lapsuusvuosinani. Keskeytettyäni kuvataideopintoni, tein kaikenlaista sekalaista työtä, kunnes minua pyydettiin mukaan erääseen valtakunnalliseen kirpputoriketjuun, joka muodostui pitkäaikaiseksi työpaikakseni. Tuolloin koin myös elämäni ensimmäisen työuupumuksen. Sitten kokeilin hetken aikaa omaa epäonnistuneeksi jäänyttä yritystoimintaa ollen myös osakkaana eräässä yhtiössä, jonka vetäjä osoittautuikin petolliseksi psykopaatiksi. Nämä epäonnistumiseni aiheuttivat minulle pitkäksi aikaa taloudellisia vaikeuksia. Sitten minua pyydettiin mukaan ravintola-alalle, mutta jälleen minua käytettiin hyväksi niin, että lopputuloksena oli toinen pitkällinen burnout. Mieheni yrityksen tehtyä konkurssin, meidän oli yritettävä selviytyä ja jatkaa elämäämme. Niinpä jouduin aivan kuin väkisin varsinaisen liike-elämän ja kaupankäynnin maailmaan. Saatuani yritykseni pyörimään, aloin sen kautta kompensoida entisiä epäonnistumisiani yhä uusilla haasteilla sekä ostamisella ja myymisellä pelaamisen tuomalla jännityksellä. Suurin hankkeeni oli Kasvihuoneilmiön rakentaminen.

Säälimättä ruoskin itseäni aina vain parempiin suorituksiin ja niin minusta tuli kuin kaksijakoinen persoona: yhtäältä itsetietoinen liikenainen ja toisaalta loppuun ajettu raataja. Aamuisin vallalla oli orjan tunne ja vasta kun velvollisuudentunne voitti masennuksen, kykenin lähtemään töihin, vaikka en oikeastaan edes tiennyt miksi. Päivällä mieleni askaroi yritykseni kehittämishankkeissa, seurasin trendejä ja opin myös design-ihmisille ominaista ylimielisyyttä. Työpäivän päätyttyä koetin tyhjentää mieleni puuduttavalla TV:n katsomisella. Viimeistään ennen nukkumaan menoa minut täyttivät uudelleen tuskaisena ja levottomana vellovan mieleni ajatukset, joita koetin rauhoittaa unilääkkeillä tai alkoholilla.

Vuosiin en pitänyt taukoja edes viikonloppuisin, lomia en pitänyt koskaan, paitsi ulkomaanmatkoilla, joiden aikana toivoin elpyväni edes hetkiseksi jaksaakseni taas loputtomassa työputkessani.

En koskaan haaveillut siitä mitä rahalla voisin hankkia. Suhteeni rahaan oli pelkästään käytännöllinen. Minä tein rahaa ja hankin voittoja vain niiden itsensä tähden, tietämättä edes miksi, mikä tekee kaiken vieläkin kammottavammaksi. Luullen itseäni mammonan hallitsijaksi olinkin tietämättäni joutunut täysin sen orjaksi. Olin ihmisenä oikeastaan jo elävältä kuollut. Yritin tosin vielä jaksaa hymyillä asiakkailleni, mutta tosiasiallisesti aloin vihata ja pelätä kaikkia ihmisiä. Kuolemaa ja unohdusta itselleni toivoen vetäydyin suuren taloni alimman kerroksen pienimpään huoneeseen, kellariin, kuin haudan lepoon.

Mutta tuon kaiken tuhoutumisen keskellä sisimmässäni paloi vielä hyvin pieni liekki, heikko usko ja toivo siitä, että elämässäni voisi olla muutakin. Täysin yllättäen minulle tarjoutui mahdollisuus, johon en voinut olla tarttumatta. Oli tullut aika pysäyttää elämäni mielettömyys. Niinpä vastasin myönteisesti minulle esitettyyn kutsuun ja kustannuksia laskematta ja taakseni katsomatta lähdin matkalle, tuntematon tie edessäni.

Minä pääsin mukaan matkalle oppimaan elämää ja tuntemaan itseäni, ihmismieltä ja arkielämämme yläpuolelta löytyvää totuutta ja viisautta. Olen saanut nähdä ja kokea jotain sellaista, minkä olemassaolosta en aiemmin ollut edes tietoinen.

Paljon olen joutunut väärin elettyä ja opittua matkani varrella korjaamaan, sekä kelvottomaksi osoittautunutta pois panemaan. Vanhan on täytynyt väistyä uuden tieltä. Mutta entisen elämäni katkaiseminen ei ole ollut itsetarkoitus; tärkeintä on se, mitä olen löytänyt ja oppinut. Olen saanut osittain kuin nuoruutenikin takaisin. Kuvataidekin on vähitellen alkanut elää uudelleen minussa.

Minä en lähtenyt Kasvihuoneilmiöstä tarkoituksenani olla palaamatta takaisin. Lähdin oppimaan elämää, hankkimaan sellaisia mielen kykyjä, jotka mahdollistaisivat paluuni takaisin työni pariin ilman, että minuuteni vaurioituisi liike-elämässä. Ei kaupankäynti ja siitä ansaitseminen sinällään ole pahasta, vaan se, mitä se ihmismielelle pahimmillaan voi saada aikaan. Ennen en osannut tehdä työtä uhraamatta sieluani. Nyt olen oppinut sen verran, että voin valmistella paluutani sekä uuden otteen ottamista yrityksestäni.

Valmistelen Kasvihuoneilmiöön liittyviä muutoksia ja uusia asioita, joista tämä näyttely on ensimmäinen. Toivon sekä tämän nykyisen, että muiden lähitulevaisuudessa käynnistettävien hankkeiden saavan positiivisen vastakaiun myös teissä, asiakkaani. Haluan palvella teitä entistä paremmin hankkimalla saatavillenne sellaisia tavaroita ja kulutushyödykkeitä, jotka kestävät kriittisemmänkin tarkastelun. Kasvihuoneilmiön kautta haluan julkituoda kaikkinaista kauneutta ja hyvyyttä, sekä kestäviä ja todellisia arvoja vastedes kaikessa mitä teemme.

Minä en aio lopettaa Kasvihuoneilmiötä moottoritien valmistuttua. Päinvastoin, jo nyt teen parhaani, jotta te asiakkaamme, ilomielin kääntyisitte uuden tien valmistuttuakin teille tutuksi tulleeseen erilaiseen antiikki- ja sisustustavaramyymälään, jonka toivon tulevaisuudessa olevan teille enemmän kuin pelkkä myymälä.

Mutta koskaan en enää pane elämääni ja sieluani hinnaksi siitä, että toimin kaupan alalla. Se on myös niiden kaikkien etu jotka haluavat meiltä taas jotain uutta ja erilaista. Vain luovana ihmisenä kykenen tekemään oikeita ratkaisuja kaikkien meidän yhteiseksi iloksemme ja hyödyksemme.

17.7.2006

E.P. - Kasvihuoneilmiön omistaja

...edellinen sivu     seuraava sivu...

Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje

Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot | Osa 3. Faarao ja Orja | Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen | Osa 7. Meren ja metsän sylissä | Osa 8. Värien jäähyväiset | Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema

Osa 10. Elämän Värit