Elokuvailta Kasvihuoneilmiössä 3.12.2006
Teuvo Tulion Hornankoski (1949)

Victor A. FinnBergin johdantopuhe:

2. Johdatus elokuvaan

1. Kulttuurista ja suomalaisesta elokuvasta
Kulttuurin laajempi, yhteiskuntatieteellinen merkitys
Kulttuurin suppeampi, arvoperusteinen merkitys
Kulttuurin morfologiaa
Mitä on terve ja elinvoimainen kulttuuri?
Kulttuuri viestintänä
Suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen arvosta
Suomalaisen vanhan elokuvakulttuurin arvosta
   ja senymmärtämisen hyödyllisyydestä

2. Johdatus elokuvaan
Teuvo Tuliosta
Tulion taiteellinen sanoma ja merkitys
Musiikista Tulion elokuvissa
Hornankoski

...edellinen sivu     seuraava sivu...

Tulion taiteellinen sanoma ja merkitys

Vasta myöhemmällä iälläni olen tullut Tulion elokuvakielen intohimoiseksi ihailijaksi. Ne muutamat kerrat jolloin olen nähnyt Tuliota 70- ja 80-luvulla TV:stä ovat jättäneet minuun vain jonkinlaisen alitajuisen muiston, joissa ehkä koskien kuohut ja pyörteet jotensakin olivat puhtaimmin jääneet mieleeni. Nykyinen innostukseni Tulioon sitä vastoin on tuoretta ja uutta, kuin vastarakastuneen intoa! Uskon myös, että liki 30 vuotta kestänyt kehittymiseni ihmisenä, kirjoittajana ja valokuvaajana, on vasta antanut minulle kyvyn ymmärtää hänen elokuvakielessään sellaista, mitä en nuorempana olisi kyennyt edes näkemään. Suomen Elokuva-arkiston DVD-sarja alkaessa valmistua kiinnitin vasta kunnolla huomioni Tulioon, jonka historiallisen arvon kyllä sinällään tiesin. Vasta käynnistettyäni dvd:n ymmärsin, että kysymys on jostakin todella suuresta asiasta; Tuliokin oli nähnyt samat auringon taikavälkeet veden pinnalla, samat taivaallisen kauniit jalokivet hiljaisen tuulen värisyttämällä järven laineilla.

Niinpä näiden täysin toisistaan riippumattomien, oman ja Tulion kuvailmaisun ilmeisen sukulaisuuden tajuaminen, on ollut minulle suorastaan vavisuttava ja itseänikin rohkaiseva kokemus. Mutta lisää ja vielä syvempää sielun sukulaisuutta tunnen häneen. Se, mikä liittää itseni henkisin sukusitein Tulioon, on hänen arvomaailmansa, hänen moralisminsa. Kaikki Tulion melodraamat ovat samalla moraliteetteja, kertomuksia hyvän ja pahan taistelussa ihmisessä. Tiedän tämän lausumani hämmentävän niitä, jotka ovat tottuneet pitämään Tuliota nimenomaan ”häpeämättömän energian, säädyllisyyden halveksunnan ja silkan intohimon” tulkina.

Minä asetun jyrkästi tällaisia oman aikamme henkisestä ilmapiiristä lähtevää luokittelua vastaan. Ja väitän suoraan, että Tulio, jos kuka, oli täysin ehdoton, suorastaan kiihkomoralisti – mutta omalla hyvin erikoisella, rakkauden kaikkivaltaa puolustavalla tavalla. Tällä en tarkoita suinkaan sitä, että hän tuotannossaan olisi muodollisesti pitäytynyt vanhoihin esteettisiin säädyllisyysnormeihin – päinvastoin. Kun puhun Tulion moralismista, en tarkoita ulkonaista, vaan sisäistä moralismia, henkistä ryhtiä, elämän korkeimpia ja aidoimpia arvoja. Tulion elokuvissa tehdään syntiä, ja oikein kunnolla, mutta yhtä lailla, ellei vielä voimakkaammin moralisoidaan ja moralisoidaankin sellaisella kiihkolla, mitä ei koskaan ole kyetty ylittämään. Tulion synninkuvauksetkin ovat oikeastaan tyylipuhdasta moralismia: prostituoitujen ilmeet ja viinalasit, himokkaan miehen käden musta varjo seinällä ja hänen kylmät röntgenkatseensa tämän valmistautuessa riistämään tytön neitsyyden.

Miten tämä synti ja katumus, vääryydenteko ja moralismi sitten kiertyvät toisiinsa, kuin käyden jommallekummalle tai kummallekin tuhoisaa kaksinkamppailua?

Tulion melodraamoissa on voimakas eroottinen lataus ja jännite. Tämä jännite syntyy väkevän ja kiihkeän rakkauden tunteen ja sitä vastustavan ulkonaisen kristillisen tapamoralismin välille. Onkin sanottu että ”Tulio piti huolen siitä, että rakkaukohtauksen rakastavaiset eivät olleet naimisissa”. Tulion sankarit rikkovat järjestään ulkonaisia perinnäistapoja. Mutta niin tehdessään he samalla alistuvat vielä niitäkin korkeamman lain alaisuuteen. Rakkaus on se syvin mystillinen intohimon ja kaiken sulautumisen jumalallinen voima, joka antaa Tuliolle tuon mainitsemani moraalisen ryhdin. Tämä on samalla sukua sille mystisuskonnolliselle elämäntunteelle, joka ilmenee toisinaan erittäin ylidramaattisella tavalla; kohtaukset kirkossa, hetkelliset still-kuvat alttaritauluissa, viittaukset Kristukseen ja syntiseen naiseen, rukoileminen hautamuistomerkeillä ym. Tulion naiset joutuvat pakko-avioliittoon tai prostituoiduiksi – joista vaihtoehdoista kumpikin on hänelle henkiseltä sisällöltään joltisenkin sama asia. Tulion sankarittaret eivät kuitenkaan koskaan menetä uskoaan todelliseen ja suureen rakkauteen. Pakkoavioliitossa tapahtuviin raiskauksiin tai bordellin synnillisyyteen vajonneinakin, heissä säilyy väkevä tunne, tieto, muisto ja kaipaus jostain kaiken lohduttomuuden ja saastan yläpuolella olevasta pyhyyden ja onnen tilasta. Ja tämä uskonnollisella kiihkolla koettu ”jokin” aiheuttaa Tulion elokuviin mainitsemani yltiödramaattisen ja yltiömoralistisen latauksen. Kuin tunnuskuvansa, hurjaa kiitävät liehuvaharjaiset hevoset, Tulio ja Linnanheimo taistelevat ja moralisoivat aidon rakkauden puolesta - suorastaan suu vaahdossa!

...edellinen sivu     seuraava sivu...

www.kasvihuoneilmio.fi